Lahjoja ja kirppistelyä!

Viikonloppuna juhlittiin ystäväni lasten synttäreitä. Käärin pakettiin pipot ja kaulaliinat sekä tytölle, että pojalle, syksyn viimoissa lämmittämään : ) 

Mallina meidän tyttö, joka sai kuvassa olevan pipon itselleen. 

Lahjapipo oli tismalleen samanlainen, mutta pienemmälle tytölle : )

  Vihreä-oranssi setti meni pojalle. Näihin ei kankaita löytynyt varastosta, vaan suuntasin kirpparille. Keltainen setti tehty velourhousuista, ja koristejojot kierrätyspaidasta. Vuorina punaista kierrätystrikoota. Pojan setti tehty ohuesta neulospaidasta, johon vuori ommeltu uudesta trikoosta. Olin yllättynyt miten hyvin tuo neulos kävi pipoon. Oli ihanan pehmosta ja istui hyvin päähän.

Käytän paljon materiaalina kierrätyskankaita. Mainiota niissä on pesunkestävyys mikä on todettu jo vaatteen edellisessä elämässä. Uusia kankaita käsitellessä joskus tulee pettymyksiä huonolaatuisen kankaan kanssa. Ja sekös harmittaa, kun ihana kangas haalistuukin muutamassa pesussa : / Kierrätyskankaissa harvoin on tullut tätä vastaan. Sen lisäksi, että kierrätysmateriaalien käyttö on huokeampaa, saa siitä myös itselleen hyvän mielen kun on jatkojalostanut kauniin kankaan uudelleen käyttöön! 

Seuraavalta kirppisreissulta löytyi aikuisten caprihousut ihanaa kuviollista trikoota. Olis ollut itsellekin passelit, mutta arvelin että tulee paremmin käyttöön tyttärelle. Tällaista siis niistä:

Lahkeisiin lisäsin resorit ja vyötäröresoria lyhensin, sekä tein taitoksen toisinpäin, 

jolloin esiin saatiin kuin uusi resori : ) 

Nämä olivat malliltaan tiukat ja matalavyötäröiset aikuiselle, 

joten lyhensin vain muutaman sentin lahjetta. Muita muutoksia ei tarvittu. 

Niin ja tyttö halusi poseerata ihanat uudet (kirppikseltä löydetyt) perhos"lasit" päässä : )

Seuraavassa postauksessa voisi mainita jotain tulevasta myyjäispuuhastelusta ; )

lukemisiin,

           Maija

Villasukkia ja syyslukemista

Syksyn koleat kelit on taas saanut ottamaan sukkapuikot esille. Tekee mieli neuloa illat pitkät sohvannurkassa, eikä nukkumaan malta mennä väsymyksestä huolimatta. 

Jouduin tässä taannoin olemaan sairaalassa melkein kolme kokonaista yötä ja puolentoista vuorokauden unien jälkeen rupes kummasti peukaloita pyörityttämään. Mies oli sopivasti tulossa potilasta katsomaan ja saipa tulla lankahyllyn kautta : )

Siellä syntyi pojalle nämäperussukat 7-veikan Pöllöstä ja 

vanhanmallinen kaulaliina helmineuletta.

Värikkäät sukat tytölle syntyi kahdesta Nalle-langasta, 

toinen yksivärinen keltainen ja 

toinen joku kirjava punasävyinen langanloppu  : )

Koska neuloin kaksinkertaisella langalla en halunnut enää tehä kaksinkertasta kantapäätä,ettei mene liian paksuksi.

Päätin siis kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni YKSINKERTAISTA kantapäätä! 

Ohjeen nappasin täältä. Tuli aikas rouhean näköinen kantapää : ) 

Mutta tulipa samalla kokeiltua silmukointiakin, mihin en aiemmin ole perehtynyt. 

Epäilytti kyllä tuo malli,

koska näytti valmiina että noinkohan muotoutuu jalkaan tuo kantapää...

Mutta hienosti mallasi jalkaan

 ja tyttö kipitti jo valitsemaan seuraavien sukkien langanväriä : )

Lukuhetkiin

Olen jo piiitkään vastustanut kiusausta liittyä 

JUJU-kirjakerhoon, jossa on ihania käsityökirjoja. 

Tänä syksynä annoin itselleni periksi . . . 

VIELÄ ei ole tainnut muita kirjoja (paitsi liittymislahjakirjat) kotiutua tuolta kerhosta,

 paitsi tämä

Kehtasin vielä epäillä tätä kirjaa minulle sopivaksi, ajattelin että kirja on täynnä aikaavieviä näpräyksiä. Eteen tuli kuitenkin lukuisia toteuttamisinnon herättäviä kuvia ja ohjeita! 

Tässäpä muutama niistä :

Vuosia sitten alotin tällaiset "piirakkasukat", jotka jäivät sen verta kesken että toisesta sukasta puuttui enää muutama sentti pitsineuletta ennen kärkikavennusta. Sitten alkoi talonrakennus, tuli muutto ja melkein heti perään toinen muutto. Sukat pysyi tallessa vaan ohje ei - inspiraatiokin hävisi ohjeen mukana. 

Vaan HA-HAA!! 

Sieltäpä löytyi ihanasta uutukaisesta kirjastani sama ohje ja

nyt odotan innolla inspistä tehdä nämä sukat viimein loppuun! : ) 

 Astioiden kuivausalustaa tarvitsee silloin tällöin pikkutiskille, joka ei kestä konetta. Tämä ihana väripilkku on virkattu banbulangasta ja minua innostaa tämän lisäksi nimenomaan tiskirättien virkkaus. Joskus ompelin jämäpaidasta pestäviä tiskirättejä ja olivat kyllä ehdottomasti meidän perheen suosikkirättejä!

Viimetalvena olisin halunnut lattialle ihanan isoja lattiatyynyjä, missä lastenkin ois mukava istuskella ja temuta. Jäi idea kuitenkin toteuttamatta sillä kertaa. Tässäpä kestävä pinta lattiatyynyille ja tulee halvaksikin kun antaa vanhoille räsymatoille ja sohvatyynyille(sisätyynyinä) uuden elämän!

 Nyt kun monet ovat innostuneet virkkaamaan pyöreitä pitsimattoja - myös minä - oli tässä kirjassa vielä enempi minun mieleeni oleva pelkistetympi pitsimatto suorakaiteen muodossa. Tällainen löytäisi paikan vaikkapa meidän makuuhuoneesta!

Ja tätä kuvaa jään ainoastaan ihastelemaan,

sillä en ole koskaan (VIELÄ) päässyt kokeilemaan kangaspuita. 

Ehkä vuosien päästä joskus vielä istuudun niidenkin ääreen : )

Haaveillen,

                         

             Maija

OMPELUA TÄLLÄ ERÄÄ

Pikahame - silloin kun oli vielä lämmin.

Sain tämän ystävälle tarpeettomaksi jääneen pienen 86/92cm mekon tyttären hametarpeisiin. Kainalon alta leikkasin mekon poikki, kaivelin kirppikseltä löytämäni resoripalan kaapin kätköistä ja ompelin sen vyötäröksi. Ja aikaahan tähän ei montaa minuuttia mennyt!  

Tyttö tykkäs hameesta ja hyvin hulmuaa helmat pyörähdellessä :) 

Heti aamusta pipoja ja välihousut. 

Tänä aamuna päätin ahkeroida lapsille syyspipot, sikäli mikäli malttavat olla sisällä sen hetken. Musiikkia kuunnellen ja majoja rakennellen aika meni lapsilla hienosti ja äiti sai hetken ommella :)

Pojalle tein pipon trikoosta ja vuoriksi laitoin paksun fleecen. Fleecehän on huono vuorimateriaali pipoon, mutta ajattelin ettei sähköisyys pojan lyhyessä tukassa niin haittaa. Saa nähä oonko talvipakkasilla jo eri mieltä :)

 

Tytölle teinkin sitten toisin päin eli alle trikoota ja päälle fleeceä. Vuorin tein kierrätyskankaasta eli vanhasta T-paidasta. Malli on ns. kruunupipo, jossa on neljä sakaraa päälaella. Näitä meni toinen samanlainen tuliaisina ystävän tytölle, toivottavasti koululainen tykkää myös tästä mallista :)

Innostuin tekasemaan vielä maastokuviollisesta T-paidasta poitsulle välihousut, ja ihanhan käypäset housut noista tuli. Merkki piti ommella etupuolelle ihan sitä varten, että isäntäkin saa nämä pojalle oikein päin jalkaan :) Tuo merkkien ompelu ja aplikointi on kyllä semmonen asia mihin ei meikäläinen luonnostaan taivu. En ymmärrä miten saankin aina niin kauheaa jälkeä aikaseks noiden kanssa :D Noh, kait se ois vaan maltettava harjotella...ja harjotella ja vielä kerran harjotella! :)

Nyt lasten nukkuessa päiväunia taidan

 laittaa puikoille tytön villasukat! 

Seuraavassa postauksessa siis 

villasukkia ja käsityökirjan ihania ideoita!

Takanlämpöä syyspäiviin!

- Maija -

SYYS(kuu) on saapunut...

ja sen kunniaksi saa pingotus loppua tässä huushollissa! Tosin vähitellen ja pikkuhiljaa, mutta nyt se kuitenkin alkaa...tai siis loppuu :) 

On hieno tapa syventyä tekemäänsä ja tehdä aloittamansa asiat kunnolla. Huonoksi se kääntyy siinä vaiheessa jos se menee yli ja KAIKEN pitää olla täydellistä ja viimesenpäälle . . . AINA!
Minulla on huono tapa vaatia itseltäni ihan liikaa ja nyhrätä asioita liiankin tarkasti. Nyt aion höllätä ja antaa periksi pikkuhiljaa. 

Näytän sen teillekin pyrkimällä siihen, että joka kuukausi nimeän jonkun asian missä annan periksi itselleni. 

Tässä kuussa esittelen teille KESKENERÄISTÄ taloamme eri puolilta. Niin, keskeneräistä, oikeastaan joka nurkasta kesken olevaa taloa, jota on rakennettu ja sisustettu jo useampi vuosi. Tavoitehan oli se, että saan laittaa ne ihanat kuvat, ah niin ihanista VALMIISTA huoneista, mutta nyt ei odotella enään sitä vaan 

Olkaatte hyvät ja astukaa sisään Mehtäkotoon,

 juuri sellaiseen, kuin se NYT on!

 Sisälle tultaessahan meillä on lasikuisti (josta kuvaa myöhemmin).
Lasikuistin jälkeen tulee iso eteinen, josta tämä kuva kertoo. Valkoisen pikkuhyllykön ostin autotallin perältä 5 euron hintaan. Oli tumma ja likainen, öljyinenkin. Paljon hiontaa kesän ilta-auringossa ja alta paljastui kaunis koivupinta. Päätin kuitenkin maalata sen valkoisella ja tehdä vanhan näköiseksi hiomalla sieltä täältä maalipinnan rikki. Parivuotta on tainnut hylly jo paikkaansa meillä etsiä ja luulempa, että tähän se nyt asettuu ja saa vielä korit hyllyilleen :)

Voin muuten kertoa, että kylläpä olis ollu näkemistä niin isän, äidin kuin enonkin naamoissa kun pyysin isältä vanhat ruosteiset palotikkaat kirjahyllyksi. Noh, eihän isä siitä voinut kieltäytyä niin hullulta tuo idea varmaan kuulosti! Siskon kanssa näitä sitten metsän poikki meille raahattiin ja kysyin häneltä arvaako mitä aion näistä palotikkaista tehdä. "Empä edes uskaltanut sitä kysyä!" oli vastaus :) Lähipiiri on kyllä saanut tottua mitä ihmeellisimpiin ideoihin mitä tämän tytön päässä liikkuu :) Mutta sielläpä ne - ruosteiset palotikkaat - nyt köllöttää katon rajassa kirjoja pullollaan ja jatkaa elämäänsä sisällä lämpöisessä ja sateelta suojassa!

Tämän ihanan vanhan naulakon sain mieheltäni äitienpäivälahjaksi toissavuonna. Tämä on kyllä ehdottomasti yksi rakkaimmista esineistä meillä ja päätyi seinälle ihan ilman minkäänlaista (pesua kummosempaa) käsittelyä..ihme kyllä!

Erään aamun pikatuunaukset vierashengareille. 

Ruutunauhan tms. olisin halunnut, mutta 

ei ollut varastossa niin tervanaru saa nyt ajaa tuon tehtävän :)

Tässä vielä kuva olohuoneesta ulospäin.
Ruskea puutuoli on mummoni vanha tuoli ja palvelee edelleen tukevana
 - tosin uudelleen liimattuna ja petsattuna-
vuosia vuosia eteenpäin...

On ihanaa saada vanha esine taas uuteen uskoon
 ja jatkamaan elämäänsä.
Näkee oman käden jäljen mikä palkitsee yhä uudelleen ja uudelleen
ja ennenkaikkea saa hymyn huulille!

Hymyä syyspäiviin!

- Maija -