SYYS(kuu) on saapunut...

ja sen kunniaksi saa pingotus loppua tässä huushollissa! Tosin vähitellen ja pikkuhiljaa, mutta nyt se kuitenkin alkaa...tai siis loppuu :) 

On hieno tapa syventyä tekemäänsä ja tehdä aloittamansa asiat kunnolla. Huonoksi se kääntyy siinä vaiheessa jos se menee yli ja KAIKEN pitää olla täydellistä ja viimesenpäälle . . . AINA!
Minulla on huono tapa vaatia itseltäni ihan liikaa ja nyhrätä asioita liiankin tarkasti. Nyt aion höllätä ja antaa periksi pikkuhiljaa. 

Näytän sen teillekin pyrkimällä siihen, että joka kuukausi nimeän jonkun asian missä annan periksi itselleni. 

Tässä kuussa esittelen teille KESKENERÄISTÄ taloamme eri puolilta. Niin, keskeneräistä, oikeastaan joka nurkasta kesken olevaa taloa, jota on rakennettu ja sisustettu jo useampi vuosi. Tavoitehan oli se, että saan laittaa ne ihanat kuvat, ah niin ihanista VALMIISTA huoneista, mutta nyt ei odotella enään sitä vaan 

Olkaatte hyvät ja astukaa sisään Mehtäkotoon,

 juuri sellaiseen, kuin se NYT on!

 Sisälle tultaessahan meillä on lasikuisti (josta kuvaa myöhemmin).
Lasikuistin jälkeen tulee iso eteinen, josta tämä kuva kertoo. Valkoisen pikkuhyllykön ostin autotallin perältä 5 euron hintaan. Oli tumma ja likainen, öljyinenkin. Paljon hiontaa kesän ilta-auringossa ja alta paljastui kaunis koivupinta. Päätin kuitenkin maalata sen valkoisella ja tehdä vanhan näköiseksi hiomalla sieltä täältä maalipinnan rikki. Parivuotta on tainnut hylly jo paikkaansa meillä etsiä ja luulempa, että tähän se nyt asettuu ja saa vielä korit hyllyilleen :)

Voin muuten kertoa, että kylläpä olis ollu näkemistä niin isän, äidin kuin enonkin naamoissa kun pyysin isältä vanhat ruosteiset palotikkaat kirjahyllyksi. Noh, eihän isä siitä voinut kieltäytyä niin hullulta tuo idea varmaan kuulosti! Siskon kanssa näitä sitten metsän poikki meille raahattiin ja kysyin häneltä arvaako mitä aion näistä palotikkaista tehdä. "Empä edes uskaltanut sitä kysyä!" oli vastaus :) Lähipiiri on kyllä saanut tottua mitä ihmeellisimpiin ideoihin mitä tämän tytön päässä liikkuu :) Mutta sielläpä ne - ruosteiset palotikkaat - nyt köllöttää katon rajassa kirjoja pullollaan ja jatkaa elämäänsä sisällä lämpöisessä ja sateelta suojassa!

Tämän ihanan vanhan naulakon sain mieheltäni äitienpäivälahjaksi toissavuonna. Tämä on kyllä ehdottomasti yksi rakkaimmista esineistä meillä ja päätyi seinälle ihan ilman minkäänlaista (pesua kummosempaa) käsittelyä..ihme kyllä!

Erään aamun pikatuunaukset vierashengareille. 

Ruutunauhan tms. olisin halunnut, mutta 

ei ollut varastossa niin tervanaru saa nyt ajaa tuon tehtävän :)

Tässä vielä kuva olohuoneesta ulospäin.
Ruskea puutuoli on mummoni vanha tuoli ja palvelee edelleen tukevana
 - tosin uudelleen liimattuna ja petsattuna-
vuosia vuosia eteenpäin...

On ihanaa saada vanha esine taas uuteen uskoon
 ja jatkamaan elämäänsä.
Näkee oman käden jäljen mikä palkitsee yhä uudelleen ja uudelleen
ja ennenkaikkea saa hymyn huulille!

Hymyä syyspäiviin!

- Maija -